torstai 30. toukokuuta 2013

"Seuraavaksi seuraa seuraavaa..."

TJ kirjoitushetkellä 203.

Päivää! Kuten huomata saattaa, viimeisimmästä selonteosta (joka oli varsin harvasanainen ja kuiva) on jo aikaa, mutta Aliupseerikoulussa onkin pitänyt kiirettä. Tästä huolimatta ollaan taas palattu langoille. En ole varsinaisesti ehtinyt kirjoittamaan ajastani Aliupseerikoulussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Aliupseerikurssin alkaessa pakkasta oli reilusti alle 20 pakkasasteen, mutta tällä hetkellä tilanne on aivan päinvastainen lämpötilan liihotellessa hellerajan tuntumassa. Johtuu joko kesästä tai sitten ei, mutta Pääkasarmi ei enää tunnu 'haisevan' samalla tavalla kuin talvella ja tunkkaisuuskin on jollain tapaa kadonnut - tai sitten mokomaan on vain tottunut. Muistan kuinka AUK:n ensimmäisen 1,5 kuukauden aikana koppasin ensimmäiseksi keuhkoputkentulehduksen, sitten flunssan ja siinä sivussa kärsin täysiaikaisesta tukkoisuudesta ja yskästä, joka voimistui Pääkasarmilla oltaessa. Virallisen tiedon mukaan rakennuksessa on vain huono sisäilma. Toisaalta positiivista on, ettei jalkoihini ole ilmestynyt vieläkään rakkuloita tai muita hankaumia, vaikka olenkin ehtinyt loukkaamaan ensin polven (joka ylitaittui) ja myöhemmin nilkan (esteradalla). Ei ole kuolemanvakavaa, mutta näinkin on ehtinyt käymään.

No mitä Aliupseerikoulun arkeen kuului erityisesti aliupseerikurssin ensimmäisen osan aikana? Kaikenlaista. Oppitunteja oli paljon, jotkut unettavia ja jotkut taas oikein mielenkiintoista. Kyllä, olen toisinaan 'pilkkinyt' aika pahastikin ensiksi mainituilla, mutta onneksi joku yleensä on ehtinyt tökätä kylkeen ennen kuin oppitunnin pitäjä on huomannut. Riippuu tosin oppitunnin pitäjästä, mitä oppilaiden pilkkimisen havaitsemisesta on seurannut... Joskus ei mitään ja toisinaan jotain aivan muuta. Oppituntien sisältö käsitteli yleensä johtajuutta, vastuuta, turvallisuuspolitiikkaa tai aselajia. Joskus myös sotilaspastori tai muu spesiaali henkilö saattoi piipahtaa pitämässä spiikin.

Kurssin ensimmäinen osa oli pyhitetty viestiaselajin perusvempaimille, kuten radiolle ja sanomalaitteelle, joiden osaaminen testattiin myös viestialiupseerin tutkinnon käytännön kokeissa. Koska kyseessä olivat melko perustason asiat, kaikki pääsivät niin teorian kuin käytännönkin kokeista ennemmin tai myöhemmin läpi. Omalle linjalleni tämä perusviestilaitteden läpikäyminen oli lähinnä pakkopullaa, jonka toistamista oli vain siedettävä kurssin ensimmäisen osan päättymiseen asti. Meikäläisten aselaji on periaatteessa viesti, mutta oikeastaan sen jalostuneempi muoto asentajakoulutushaaran myötä. Jos muuten menette normiviestiin, hajotkaa sanomalaitteen kelloon. Hyi.

Kaiken viesti- ja johtajakoulutuksen ohessa on myös päästy vähän ampumaankin ja hiomaan taistelijan perustaitoja. Liikuntakoulutusta on eri lajien parissa ollut viikoittain ja aamulenkki kaksi tai kolme kertaa viikossa riippuen kyseisen viikon muusta ohjelmasta. Tukkoisena - etenkin keuhkoputkentulehduksessa - juoksentelu on muuten murhaa, voin kertoa. Aliupseerikurssin ensimmäistä osaa ehdittiin "kärsiä" se pakolliset seitsemän viikkoa, kunnes perjantaina 19.4.2013...


AUK 2 alkoi. 

Tämän myötä meille tietojärjestelmäasentajille lätkäistiin kuninkaalliset asentajamerkit [sic!] maastopuvun hihoihin. (Muut linjat "saivat" viestin keltavioletit.) RUK alkoi myös, mutta koska en mennyt sinne, siitä ei itselläni ole mitään sanottavana.

Tästä seurasi seuraavaa: Aliupseerikoulun kolmen linjan koulutus eriytyi aselajikoulutuksen osalta. Aiemmin kaikki linjat olivat käyneet tismalleen samoja viestiaselajin asioita läpi, mutta nyt oli toisin. Mainittakoon heti alkuun, että koska asentajalinja ei satu olemaan "se ramboin ryynäyslinja", ns. linjavihaa meitä tulevia TJAS-AU:ita kohtaan on esiintynyt. Tässä kohtaa kuitenkin todettakoon, että kaikki linjallemme tulleet ovat tulleet sinne vapaaehtoisesti pääsykokeen kautta, joten kaikenlainen ininä ja muu avautuminen linjavalinnan suhteen tuomittakoon turhaksi ja aiheettomaksi, koska linjalle sai pyrkiä kuka tahansa.

Yhdeksänviikkoisen AUK 2:n alettua linjakohtaista aselajikoulutusta on ollut onneksi varsin paljon. Koko kurssin yhteisiä oppitunteja ja liikuntakoulutusta (tasoryhmittäin) on silti edelleen. Parhainta tästä kaikesta ovat kuitenkin TJAS:n omat aselajioppitunnit. Erikoisaliupseerikurssin statuksesta ja koulutushaaran salaisesta luonteesta johtuen varsinaista informaatiota on hankala antaa sortumatta kertomaan jotain mitä ei saisi, mutta jos TJAS:n haluaa tiivistää lyhyesti, se tiivistyisi jotenkin näin: kaapelit + liittimet + kuidut = TJAS-AU.

Itsehän voin puolueellisesta näkökulmastani katsottuna suositella linjaa kaikille tietoliikennetekniikasta ja yleisesti tekniikasta kiinnostuneille - ette tule katumaan. TJAS-AU:t saavat muun muassa koulutusta jota muut varusmiehet missään muualla Puolustusvoimissa eivät saa, asentajan paperit sekä puolen vuoden työtodistuksen. Linjalla on hyvä henki ja hommat hoidetaan kunnolla, koska kiinnostus ja innostus ovat korkealla oppilaiden valikoituneisuudesta johtuen. Turhaa niuhotusta ja "natsitusta" ei ole, vaikka meillä toisinaan onkin normaalia tst-koulutusta ja muuta perussotilastaitojen hiomista. Huutamisen ja muun pilkunviilauksen vähäisyydestä huolimatta TJAS ei suinkaan ole kurssin töhöin tai vetelin linja, vaan koko AUK:n pienimpänä linjana sen särmin: vähiten härväämistä, lonnimista, avautumista ja muuta perseilyä koko koulussa! :)

Aliupseerikoulun aikana kaikki osallistuivat majohajoon sekä JTH1- ja JTH2-harjoituksiin, jotka olivat samat kaikille. Kyseiset harjoitukset pidettiin vielä hyvin talvisissa ja pakastavissa tunnelmissa kaapelin rakentamisen ja muun peruskauran merkeissä, kunnes niiden jälkeen kesä alkoi tehdä tuloaan. Asentajien JTH3 oli sitten täysin oman koulutushaaran mukainen sillä välin kun muut linjat härväsivät kontteineen ja mastoineen metsässä, mutta siitä ei tietyistä syistä ole enempää kerrottavaa. Luvassa on jokaisella linjalla vielä JTH4- ja JTH5-harjoitukset ennen kuin kurssi lopulta päättyy. Kurssin päättymiseen on tänään itse asiassa tasan kolme viikkoa, vaikka kurssijuhla- ja ylentämispäivä onkin jo 17. kesäkuuta.



Nonnih. Kaiken kaikkiaan alkaa olemaan niin, että aika on kulunut kuin siivillä ja AUK alkaa olemaan todellisella loppusuoralla, kun satasetkin paukkuvat kohta jo toisen kerran. Koska olen asentaja, tulen kurssin päättyessä saamaan komennuksen jonnekin päin Suomea - mihin, en tiedä vielä. Asia selvinnee vähän ennen kurssin loppua.

Olen inhonnut hyvin harvoja asioita tähänastisen palvelukseni aikana. Niitä kuitenkin on ollut ja ehdottomin niistä on oppilasjohtajana toimiminen. On rasittavaa paimentaa saman sotilasarvon omaavia, enkä oikeasti ole oppinut siitä muuta kuin että naisena äänesi ei kanna yhtä paljon kuin muiden ääni, joten joudut tekemään enemmän töitä asian tuomiseksi julki. Joo-o. Tai sitten olen vain missannut jonkin tärkeän pointin tällä oppimisen saralla. Alokkaat ja alikersantit -asetelmassa johtajan asema on ehdottomampi kuin oppilaat ja oppilas -tilanteessa. Firmassa tuppaavat asiat useimmiten (vaikka poikkeuksiakin on) menemään siten, että korkeampiarvoisemman sana on ehdottomampi kuin samanarvoisen alemmasta puhumattakaan. Just gotta deal with it. Toisaalta tästä oli erinomaista hyötyä erään kerran kun kersantti kielsi käymästä varusvaihdossa yliluutnantin antaessa oikopäätä luvan. B-)



Toinen - eräällä tapaa oppilasjohtamiseen linkittyvä - asia, joka on ärsyttänyt, on ollut ns. "osa-aikaperseily". Esimerkkitilanne: joku joka hallitsee joukon johtamisen hyvin ja on suunnilleen muutenkin hyvin noheva, saattaa käyttäytyä kuin kiukutteleva mukula joutuessaan jonkun muun oppilaan johdettavaksi. Dafuq? Hyvä johtaja on myös hyvä alainen, iskostettiin muistaakseni kurssin alussa, mutta siitäkin huolimatta muiden oppilaiden johdettavaksi "joutuminen" on olevinaan liian iso pala joillekin. Onneksi AUK on loppusuoralla.

Diabeteksesta. Ei mitään huomautettavaa, sitä tuskin edes huomaa ja sokeritasapaino on ollut oikein hyvä. Tammikuun lopulla pitkäaikainen oli 6,7 ja huhtikuun lopulle tultaessa 7,4. Nousu ei ole suuri ja on ymmärrettävissä sillä, että tammikuun tulos on palveluksen alusta ja huhtikuun tulos ajalta jolloin palvelus on jo edennyt enemmän. Pieni nousu on normaalia ja huolestua pitää vasta siinä kohtaa kun pitkäaikainen hätyyttelee kymmentä.

Jes. Tällä erää ei muuta. Palailen taas juhannuksen tienoilla toivottavasti kahden auran kera. Kertoisin muuten päivän Pokémonin, mutta en voinut tarkistaa sitä, kun joku oli lipastanut päivystäjän pöydällä sijainneen Pokémon-julisteen. :(

Mut kattellaan!

Ps. Muken kahvi on kuulemma nykyään Juhla Mokkaa. OMG!